Olkaa hyvä, kolmas osa on luettavissanne. Kommentteja toivoisin. Tässä osassa taas muutin tuota kirjoitustyyliä sellaiseksi, millaista se oli ennen, pahoitteluni siitä, jos jotain häiritsee. Kirjoitusvirheitä ei pitäisi nyt kauheasti olla.

Varoitus, tämä osa sisältää sopimatonta puhetta!!

-Huomenta. Sanoin Ilkalle, kun tulin aamulla olohuoneeseen, jossa Ilkka luki aamulehteä.

-Huomenta kulta. Nukuitko hyvin?

-Nukuin. Nukuitko sinä?

-Kyllä, heräsin jo tunti sitten.

Istuuduin Ilkan kanssa sohvalle aamukahvin jälkeen. Ilkka otti minut syliinsä ja suuteli minua.

-Muuttaisitko kanssani tänne asumaan? Mielestäni olemme jo niin vakavasti kummatkin mukana tässä suhteessa, että se olisi ajankohtaista. Kysyin Ilkalta.

-Voi tottakai minä muutan!

Sovimme Ilkan kanssa niin, että hän hakisi jo tänään tavaroitaan. Ilkka asui vuokra-asunnossa, joten huonekaluja hän ei mukaan ottanut, vaan jätti ne seuraaville vuokralaisille.

Iltapäivällä Ilkka saapui taksilla pihaani mukanaan tarpeelliset tavaransa. Yllätyin matkalaukkujen määrästä, niitä olisi voinut olla enemmän. Juoksin Ilkkaa vastaan ja annoin hänelle hellän suukon.

-Tervetuloa kotiin. Naurahdin Ilkalle, joka nauroi takaisin.

Ilkka tuli kotiin, enkä tiennyt missä hän oli ollut. Hän huusi minua eteiseen.

-Mitä? Kysyin Ilkalta, jonka huomasin polvistuneena eteisen peilin vieressä. Hämmästyin.

-Tuletko vaimokseni?

-Voi ei! Tottakai minä tulen! Aloin melkein itkeä.

Samana iltana, jona kihlauduimme Ilkan kanssa keskustelimme iltapalapöydässä lapsista.

-Ei kai lapsien hankkimiseen ole kiirettä? Minä olen ainakin ihan onnellinen näin. Ilkka sanoi.

-Ei jos sinä et halua. Minä ainakin olisin jo täysin valmis äidiksi, rakastan lapsia.

-Niin, eipä sellaisesta paljon haittaakaan ole. Ilkka sanoi kuin vältellen.

Minulla alkoi olla pahoinvointia. Ensin pelkäsin heti raskautta, mutta oksennustauti se vain taisi olla, koska minulla oli myös vähän kuumetta. Samaa epäili Ilkka.

Menimme Ilkan kanssa saunaan illalla. Ilkka puhui minulle perheestään. 

-Minulla on muuten pikkusiskokin, hän on jo 17 vuotias. Tulisit hyvin toimeen hänen kanssaan. Äitini asuu Tokiossa, hän muutti sinne Kiinasta, jossa minä synnyin. Minä asuin myös hetken siellä, kunnes muutin tänne, isäni auto-onnettomuuden jälkeen.

Mietin hetken. Ihan kuin olisin kuullut silloin alkuaikoina kuullut Ilkan sanoneen, että hänen äitinsä on kuollut auto onnettomuudessa, eikä isä. En kuitenkaan maininnut mitään.

Oli mennyt kuukausia ja pahoinvointini jakui ja jatkui. Jouduin nousemaan jopa yöllä oksentamaan. Olin varma, että olisin raskaana. Päätin käydä ostamassa seuraavana päivänä raskaustestin.

Seuraavana iltana makoilimme Ilkan kanssa sängylläni, kunnes otin puheeksi pahoinvointini.

-Minulla on nyt jatkunut tätä pahoinvointia pari kuukautta, joten kävin tänään ostamassa raskaustestin.. Se oli positiivinen, olen raskaana.

-Ihanaa, ei se minua haittaa, saamme vauvan! Kuvittele.

Kävimme Ilkan kanssa nukkumaan. Mietin, että onko Ilkka tosissaan.

Meni kuukausi, vatsani pömpötti jo hieman. Oli viikonloppu ja katsoimme elokuvaa Ilkan kanssa. Ilkka joi hieman alkoholijuomia, minä en juonut, koska ajattelin lapsemme parasta. Elokuva loppui ja Ilkka oli jo aika lujaa humalassa. Hän meni keittiöön ja otti veitsen, leipäveitsen. Hän katsoi minua kiukkuisen näköisenä. Silloin lähdin juoksemaan sen minkä jaloistani pääsin. Juoksin ulos. Ilkka huusi, kirosi ja raivosi.

-Sinä saatanan huora, painu pois täältä lapsinesi äläkä ikinä palaa, en jää kaipaamaan sinua, enkä äpärääsi! Saatanan jakorasia!  

Ilkka jäi seisomaan taloni eteen, eikä tullut enää perääni.

Juoksin, kunnes kompastuin ja kaaduin. Löin pääni. Yritin nostaa itseäni, Ilkka voisi seurata minua vielä, ja kenties puukottaa minua. En kuitenkaan päässyt pystyyn vaan menetin tajuntani.

Ilkka näytti tyytyväiseltä.

Heräsin vasta aamustatuimaan. Aloin miettiä mitä eilen illalla tapahtui, ja muistin yhtäkkiä kaiken. Mietin uskallanko mennä sisään. Päätäni koski aivan sairaasti. Pitelin siitä kiinni. Käteeni jäi verta. Pelästyin, olisiko lapseni enää hengissä. Koitin mahaani. Kyynel vierähti poskelleni.

Tässäpä tämä osa. Toivoisin, että kaikki, jotka tätä lukevat kommentoisivat tähän osaan, että tiedän moniko tätä lukee :)

Kuinka käy vauvan/vauvojen? Onko viaton ihmishenki/ihmishenget kuolleet? Miten käy kun Riina menee sisään, vai meneekö hän?

Lue seuraava osa!