maanantai, 19. toukokuu 2008

3. Se ei ollut sitä, miltä se näytti.

Olkaa hyvä, kolmas osa on luettavissanne. Kommentteja toivoisin. Tässä osassa taas muutin tuota kirjoitustyyliä sellaiseksi, millaista se oli ennen, pahoitteluni siitä, jos jotain häiritsee. Kirjoitusvirheitä ei pitäisi nyt kauheasti olla.

Varoitus, tämä osa sisältää sopimatonta puhetta!!

1-21.jpg

-Huomenta. Sanoin Ilkalle, kun tulin aamulla olohuoneeseen, jossa Ilkka luki aamulehteä.

-Huomenta kulta. Nukuitko hyvin?

-Nukuin. Nukuitko sinä?

-Kyllä, heräsin jo tunti sitten.

2-2.jpg

Istuuduin Ilkan kanssa sohvalle aamukahvin jälkeen. Ilkka otti minut syliinsä ja suuteli minua.

-Muuttaisitko kanssani tänne asumaan? Mielestäni olemme jo niin vakavasti kummatkin mukana tässä suhteessa, että se olisi ajankohtaista. Kysyin Ilkalta.

-Voi tottakai minä muutan!

Sovimme Ilkan kanssa niin, että hän hakisi jo tänään tavaroitaan. Ilkka asui vuokra-asunnossa, joten huonekaluja hän ei mukaan ottanut, vaan jätti ne seuraaville vuokralaisille.

3-33.jpg

Iltapäivällä Ilkka saapui taksilla pihaani mukanaan tarpeelliset tavaransa. Yllätyin matkalaukkujen määrästä, niitä olisi voinut olla enemmän. Juoksin Ilkkaa vastaan ja annoin hänelle hellän suukon.

-Tervetuloa kotiin. Naurahdin Ilkalle, joka nauroi takaisin.

4-38.jpg

Ilkka tuli kotiin, enkä tiennyt missä hän oli ollut. Hän huusi minua eteiseen.

-Mitä? Kysyin Ilkalta, jonka huomasin polvistuneena eteisen peilin vieressä. Hämmästyin.

-Tuletko vaimokseni?

-Voi ei! Tottakai minä tulen! Aloin melkein itkeä.

5-27.jpg

Samana iltana, jona kihlauduimme Ilkan kanssa keskustelimme iltapalapöydässä lapsista.

-Ei kai lapsien hankkimiseen ole kiirettä? Minä olen ainakin ihan onnellinen näin. Ilkka sanoi.

-Ei jos sinä et halua. Minä ainakin olisin jo täysin valmis äidiksi, rakastan lapsia.

-Niin, eipä sellaisesta paljon haittaakaan ole. Ilkka sanoi kuin vältellen.

6-37.jpg

Minulla alkoi olla pahoinvointia. Ensin pelkäsin heti raskautta, mutta oksennustauti se vain taisi olla, koska minulla oli myös vähän kuumetta. Samaa epäili Ilkka.

7-2.jpg

Menimme Ilkan kanssa saunaan illalla. Ilkka puhui minulle perheestään. 

-Minulla on muuten pikkusiskokin, hän on jo 17 vuotias. Tulisit hyvin toimeen hänen kanssaan. Äitini asuu Tokiossa, hän muutti sinne Kiinasta, jossa minä synnyin. Minä asuin myös hetken siellä, kunnes muutin tänne, isäni auto-onnettomuuden jälkeen.

Mietin hetken. Ihan kuin olisin kuullut silloin alkuaikoina kuullut Ilkan sanoneen, että hänen äitinsä on kuollut auto onnettomuudessa, eikä isä. En kuitenkaan maininnut mitään.

8-2.jpg

Oli mennyt kuukausia ja pahoinvointini jakui ja jatkui. Jouduin nousemaan jopa yöllä oksentamaan. Olin varma, että olisin raskaana. Päätin käydä ostamassa seuraavana päivänä raskaustestin.

9-2.jpg

Seuraavana iltana makoilimme Ilkan kanssa sängylläni, kunnes otin puheeksi pahoinvointini.

-Minulla on nyt jatkunut tätä pahoinvointia pari kuukautta, joten kävin tänään ostamassa raskaustestin.. Se oli positiivinen, olen raskaana.

-Ihanaa, ei se minua haittaa, saamme vauvan! Kuvittele.

Kävimme Ilkan kanssa nukkumaan. Mietin, että onko Ilkka tosissaan.

10.jpg

Meni kuukausi, vatsani pömpötti jo hieman. Oli viikonloppu ja katsoimme elokuvaa Ilkan kanssa. Ilkka joi hieman alkoholijuomia, minä en juonut, koska ajattelin lapsemme parasta. Elokuva loppui ja Ilkka oli jo aika lujaa humalassa. Hän meni keittiöön ja otti veitsen, leipäveitsen. Hän katsoi minua kiukkuisen näköisenä. Silloin lähdin juoksemaan sen minkä jaloistani pääsin. Juoksin ulos. Ilkka huusi, kirosi ja raivosi.

-Sinä saatanan huora, painu pois täältä lapsinesi äläkä ikinä palaa, en jää kaipaamaan sinua, enkä äpärääsi! Saatanan jakorasia!  

Ilkka jäi seisomaan taloni eteen, eikä tullut enää perääni.

11.jpg

Juoksin, kunnes kompastuin ja kaaduin. Löin pääni. Yritin nostaa itseäni, Ilkka voisi seurata minua vielä, ja kenties puukottaa minua. En kuitenkaan päässyt pystyyn vaan menetin tajuntani.

12.jpg

Ilkka näytti tyytyväiseltä.

13.jpg

Heräsin vasta aamustatuimaan. Aloin miettiä mitä eilen illalla tapahtui, ja muistin yhtäkkiä kaiken. Mietin uskallanko mennä sisään. Päätäni koski aivan sairaasti. Pitelin siitä kiinni. Käteeni jäi verta. Pelästyin, olisiko lapseni enää hengissä. Koitin mahaani. Kyynel vierähti poskelleni.

Tässäpä tämä osa. Toivoisin, että kaikki, jotka tätä lukevat kommentoisivat tähän osaan, että tiedän moniko tätä lukee :)

Kuinka käy vauvan/vauvojen? Onko viaton ihmishenki/ihmishenget kuolleet? Miten käy kun Riina menee sisään, vai meneekö hän?

Lue seuraava osa! 

maanantai, 12. toukokuu 2008

2: Sielunkumppaniko?

Tästäkin osasta tuli lyhyt, mutta pelini sammui yllättäen ja sain sitten nämä kuvat napattua, ensi osasta tulee varmasti pidempi ja alan nyt päivittelemään tätä sitten enemmän. Huomatkaa, juoni on muuttunut suhdesotkuista enemmänkin romanttiseksi ja ehkäpä lc:n tyyliseksi. :) Vaihdoin myös kerrontatyyliä.

1.jpg

Oli Maanantai aamu kun Riina haki lehteä ulkoa, kunnes outo mies käppäili Riinan talon edessä.

- Hei tyttö! Odota! Eräs outo mies huusi Riinalle, kun hän haki aamulehteä luettavaksi itselleen ja Sariannalle.

- Niin?

- Muutin tänne äskettäin Tokiosta ja haluaisin hieman tutustua täkäläisiin.

-Tokiosta? Vau. Joo, mä olen Riina Kuusisto, ja asun tässä pienessä omakotitalossa koirani kanssa.

- Koiran? Minkä rotuinen? Pidän paljon eläimistä.

- Se on Samojedinkoira. Itsekin pidän paljon eläimistä.

- Meistähän löytyy heti paljon yhtäläisyyksiä. Mies sanoi ja naurahti.

2.jpg 

Riina vei nopeaa lehden sisään ja vinkkasi Sariannalle, että Riinalla on vaikuttava miesvieras ulkosalla. Niin Sarianna lähti kotiaan kohti ja Riina meni takaisin miehen luo.

- Nimeni on muuten Ilkka, Ilkka Mäki. Isäni on kiinalainen ja hän jäi asumaan Tokioon. Äitini oli suomalainen ja halusi minulle suomalaisen nimen. Äitini kuoli äskettäin auto-onnettomuudessa täällä Suomessa. Olen muuten kaksikymmentä vuotias, entäs itse?

- Minä olen yhdeksäntoista, täytin äskettäin. Minunkin äitini kuoli juuri auto-onnettomuudessa. Ja isäni on adoptoitu Afrikasta tänne Suomeen.

Riinan mielessä kävi jo, että hänen äitinsä olisi kolaroinut Ilkan äidin kanssa, mutta se selvisi Riinalle, että näin ei ollut.

- Mennään ihmeessä sisään juttelemaan lisää, voin keittää kahvia, jos juot?

- Joo mennään vain, kyllä minä juon kahvia.

3.jpg

Ilkka ja Riina joivat kahvia yhdessä ja juttelivat monista asioista. He juttelivat myös äideistään, muistoista ja sellaisista. Riinaa ei itkettänyt vaikka hän puhui äidistään ja häneen liittyvistä muistoista. Ilkka oli se syy, miksi Riina ei itkenyt. Riina ja Ilkka tapailivat usein, kahvilassa ja toistensa luona.

4.jpg

Oli Perjantai ja Ilkka oli taas kyläilemässä Riinan luona. He keittivät taas kahvit ja juttelivat keskenään. Kun kahvit oli juotu he päätivät katsoa Salaiset Elämät, joka oli kummankin lempisarja. Sarja alkaa aina kahdeksalta ja kestää tunninverran. Kello oli varttiavaille kahdeksan kun he siirtyivät sohvalle. Riina halasi yhtäkkiä Ilkkaa.

- Haluan sinun tietävän, että olet minulle tärkeä ihminen. Voin luottaa sinuun ja viihdyn seurassasi, en ole enää koko viikolla surrut äidin kuolemaa, vaikka hänhän kuoli vasta hiljattain. Voin puhua sinulle avoimesti kaikesta, jopa äidistä. Olet minulle tärkeä ihminen Ilkka.

Ilkka punasui ja hänelle tuli vedet silmiin.

- Sinä olet minulle myös hyvin tärkeä ihminen, tärkeämpi kuin luuletkaan, voin myös puhua sinulle avoimesti kaikesta, ja luotan sinuun täysin.

5.jpg

Pian tämän jälkeen puhelin soi, Siellä oli Sarianna.

- Niin mennäänkö me tänään sinne kuppilaan vai huomenna?

- Öö, kaskun nyt ei oikein käy, koska Ilkka on meillä.

- No entäs huomenna?

- Jätetään kokonaan väliin, mene vaikka yksin, tai jonkun kaverisi kanssa, koska Ilkka aikoo tulla meille myös huomenna.

- Aa, oikei. Pitäkää hauskaa! Menen vaikka yksin katsomaan olisiko siellä yhtään miehiä.

Sarianna naurahti ja sitten neitokaiset lopettivat puhelun ja nyt Riina pääsisi katsomaan Salaisia Elämiä Ilkan kanssa. Heti Salaisien Elämien jälkeen Ilkan täytyi lähteä, mutta hän lupasi tulla taas huomenna.

6.jpg

Lauantaina Ilkka tuli illalla, niinkuin oli luvannut. Hän tervehti Riinaa suutelemalla tätä. Riina oli aluksi hieman hämmästynyt, mutta suuteli sitten takaisin.

- Anteeksi, eikai vain haitannut.

Riina hymyili.

- Ei tietenkään.

7.jpg

Tämän sanottua Riina suuteli vielä Ilkkaa takaisin. Ilkka oli heti mukana.

8.jpg

Riina ja Ilkka siirtyivät katsomaan romanttista komediaa. Mainoskatkolla Riina haki parille vähän juotavaa.

- Ollaanko me nyt yhdessä? Riina kysyi niinkun teinitytöt.

- Ollaan me, jos sinä olet valmis ja jos sinä haluat. Minä ainakinn välitän sinusta ja paljon.

Riina antoi Ilkalle pienen pusun.

- Olen valmis ja haluan, haluan todella. Minäkin välitän sinusta todella paljon.

Riina pyysi Ilkkaa olemaan yöksi ja tämähän nuorellemiehelle kävi paremmin kun hyvin.

9.jpg

Romanttisen elokuvan jälkeen Ilkka päätti ottaa siitä hiukan mallia. Ilkka kellautti Riinan sänkyyn ja suuteli tätä.

- Oletko sitä mieltä? Riina kysyi Ilkalta

- Jos tahdot.

Pari vietti yönsä.. sanotaanko että aika vähillä yöunilla?

 

Siinä sitten se toinen osa. :)

Kommentoikaa rakkaat ihmiset!

tiistai, 6. toukokuu 2008

1. Ei voi olla totta

Tiedän, tämä osa on lyhyt, ensi osasta tulee pidempi, lupaan sen. Tästä teille vähän esimakua tästä tarinasta. Risut ja ruusut tervetulleita!

w1.jpg

Menin sinä yönä vasta puolen yön jälkeen nukkumaan, koska katsoin yhden ihanan romanttisen elokuvan televisiosta. Heräsin aamuyöstä kun puhelin soi. En olisi jaksanut mennä vastaamaan, mutta pakko se oli. Nousin sängynlaidalle istumaan ja katsoin seinäkelloa. Se oli neljä. Käppäilin huoneestani ulos ja vastasin oven vieressä sijaisevaan puhelimeen. Se oli poliisi.

w2.jpg

-Poliisimestari täällä huomenta. Anteeksi myöhäinen soittoni. Onko puhelimessa neiti Nieminen?

-Kyllä on. Mikä poliisimestarilla on hätänä tähänaikaan yöstä?

-Asia koskee äitiänne kaskun hän.. hän oli yöllä tulossa töistä ja hän joutui kolariin ja hänen autonsa syttyi palamaan. Hän ei päässyt pois autosta, koska oli tajuton. Hänet tunnistettiin vain rinnassa olevasta nimikyltistä.

Olin kauan aikaa hiljaa kunnes pystyin puhua.

-Ei, ei voi olla totta. Ei se voinut olla äiti, ei voinut!

-Oletteko kunnossa neiti Nieminen?

Olin taas hiljaa kunnes sanoin en ole ja laskin luurin alas.

w3.jpg 

Aloin itkeä. En vieläkään voinut uskoa että äitini ei olisi enää auttamassa ja tukemassa minua, kun sitä tarvitsisin. Huusin ja itkin ääneen että se ei ole mahdollista että äitini on kuollut. Hetken kuluttua tuntui kun minulla ei olisi enää yhtäkään kyyneltä vuodatettavana.

w4.jpg

Aloin rauhoittua. Puin päälleni, sillä en saanut enää nukuttua. Olin ihan itkupurkauksen rajamailla, en kuitenkaan alkanut itkeä kun minun tuli kummallinen olo. Minulla oli sellainen olo kun äiti olisi istunut olohuoneen sohvalla vieressäni. En enää itkenyt vaan rupesin puhumaan äidille. "Äiti älä jätä minua, tarvitsen sinun neuvojasi ja apuasi! En voi elää ilman sinua!  Ole aina mukanani." Tämän sanottuani tyyny tippui lattialle, joten tiesin äitin ymmärtävän. Pian kummallinen oloni meni ohi ja minua alkoi taas väsyttää. Menin nukkumaan ja lausuin hyvänyönrukouksen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, lausuin sen rukouksen minkä äiti minulle oli opettanut.

w5.jpg

w6.jpg

Seuraavana päivänä isä soitti heti aamulla kahdeksalta ja sanoi minulle että tulee Liisan kanssa käymään että voitaisiin puhua asioista. Meni muutama tunti kun he kurvasivat auton taloni kohdalle tien viereen. Halasin ensin isää ja sitten Liisaa.

-Isä, Liisa. On mukava nähdä pitkästäaikaa. Liisa olet joutunut kokemaan kovia, mutta muista että hän on aina kanssamme. Käypäs Liisa katsomassa Ticoa, se on kasvanut sitten viimekerran kun näit sen.

w7.jpg

Annoin Liisalle limsaa ja minulle ja isälle kaljat. Juttelimme hetken niitänäitä, vähän äidistäkin. Liisa pidätteli itkua. Halasin häntä.

-Meneppäs vierashuoneeseen, olen ostanut sinne uusia barbeja. Sanoin Liisalle.

 Liisa totteli minua ja meni leikkimään barbeilla. Hän huusi vierashuoneesta että olen ostanut juuri hänen lempibarbinsa. Juttelimme isän kanssa kauan kaikkea äidistä ja sanoin yöllisestä kummallisesta olostani isälle. Isä sanoi että hänellä oli juuri samanmoinen kummallinen olo. Tiesin äidin nytkin olevan meidän kanssamme.

w8.jpg

Illalla ennen auringonlaskua isän ja Liisan täytyi lähteä, koska matkaa oli niin paljon ja isä ei halunnut ajaa pimeässä. Hyvästelimme toisemme ja isä lupasi tulla pian taas käymään. Liisalle annoin hänen lempibarbinsa että hänen ajatuksensa olisivat jossakin muualla kuin äidissä.

w9.jpg

Muutaman päivän päästä Sarianna tuli käymään. Pidimme pienen piknik tuokion taloni lähellä.

-Ei ollakkaan nähty pariinpäivään. Syvimmät osanottoni Riina rakas. Pyydä vain apua jos sitä tarvitset. Sarianna sanoi ja halasi minua kovaa.

Aloin jo nyyhkyttää vähän.

-Kiitos Sarianna. Olet aina ollut kultainen ystävä. Pyydän kyllä apua kun tarvitsen.

Jatkoimme piknikkiä puhumalla miehistä ja kaikesta muusta kuin äidistä. Tunsin oloni Sariannan kanssa todella hyvältä. Unohdin jopa surra äitiä. Sarianna on tosiystävä.

w10.jpg

Tuli ilta ja vähän kylmä joten siirryimme sisälle. En ole mitään köksäihmisiä joten Sarianna tarjoutui tekemään meille illalliseksi lasagnea jos minä tarjoaisin punaviinit. Minulla sattumoisin oli vielä yksi pullo viiniä. Nautimme lasagnesta ja viinistä jutellen kaikkea ihanaa. Nauroimme myös koirillemme, jotka leikkivät yhdessä. Mietin äitiä, mutta Sariannan seura sai minut unohamaan suremisen. Sarianna haastoi minua hänen kanssaan ensiviikonloppuna baariin, sillä Sarianna haluaisi miesseuraa. Olemmahan kummatkin sinkkuja. Lupauduin tottakai. Sarianna jäi luokseni yöksi ja aamulla meillä olisi taas hauskaa yhdessä.

 

Siinä ensimmäinen osa, toivottavasti piditte. Kommenttia toivoisin kaikilta jotka tämän lukee! ;)

tiistai, 6. toukokuu 2008

Esittely

Tässäpä teille näitä naamoja, joita tarinassani näet. Päivittelen tätä sitämukaa mitä ihmisiä tulee tarinaan.

e1.jpg

Leena Nieminen. Leena on Riinan kuollut äiti. Riina on tullut todellapaljon Leenaan, sillä Leena oli kiltti, huomaavainen/ajattelevainen ja mukava ihminen joka ei ikinä sanonut mitään pahaa muista ihmisistä. Kuoli 38 vuotiaana. Työskenteli lakinaisena.

e2.jpg

Jukka Nieminen. Leenan mies ja Riinan isä. Luonteeltaan samanlainen kuin Leena. Jukka on 40 vuotias. Jukka ja Liisa asuvat monen sadan kilometrin päässä tyttärestään Riinasta, joka muutti niin kauas mallinhommien perässä. Jukka itse työskentelee talonmiehenä.

e4.jpg

Riina Nieminen. Päähenkilömme.  Edellisten tytär. Leena on sisaruskatraasta vanhin. 19 vuotias kiltti, ihana, ajattelevainen nuori nainen, jonka elämä romahtaa täysin kun hän kuulee äitinsä kuolleen. Mallinalku.

e3.jpg

Liisa Nieminen. Riinan sisko. Luonteeltaan juuri samanmoinen kun siskonsa. Liisa on 8 vuotias lapsi, joka on elämänintoa täynnä.

e5.jpg

Sarianna Kuusisto. Riinan paras ystävä ja naapuri. Hyvä kuuntelija jonka kanssa Riina on viettänyt parhaat hetket elämässään. Sariannalla on myös samojedin koira Ninni, kun taas Riinalla on samaa rotua oleva koira jonka nimi on Tico.

 

!P.S!: Osat eivät ole kovin häävin kokoisia mutta tekstiä YRITÄN kirjoittaa suht. paljon.